| Liminganlahti kirjoittamisen virikeaineistona |
| Sisällys |
| I Johdanto |
| I Johdanto |
| Saduilla on monitahoinen vaikutus lapsen persoonallisuuden kehitykseen. Saduissa lapsi tutustuu kansalliseen ja kansainväliseen kulttuuriperintöön. Symboliset satuhahmot ja tapahtumat heijastavat myös ihmisen sisäisiä prosesseja, ja lapsi voi satujen avulla käsitellä omia kehitystehtäviään sekä löytää ratkaisuja ongelmiinsa. Toisin kuin saamansa suorat ohjeet lapsi ymmärtää sadut intuitiivisesti. (Bettelheim, Bruno, Satujen lumous 1984. WSOY. Juva). Nämä merkitykset näkyvät myös lasten itse kirjoittamissa saduissa. Seuraavat sadut ovat ala-asteen kolmasluokkalaisten kirjoittamia virikkeenä Liminganlahti-video. Heitä pyydettiin kuvittelemaan olevansa jokin eläin lahden maisemissa. Lapset voisivat myös kuvittaa satujaan, joista voisi koota luokan, koulun tai koulujen yhteisen Liminganlahti-satukirjan esimerkiksi www-sivulle. |
| II Emilian satu |
| Olen jänis ja olen valmistunut kesään. Olen
vielä poikanen. Minun mielestä pellolla on kiva hyppiä. Isä sanoo, että olen liian
kova hyppimään, ja siksi isä kutsuu minua Hyppypupuiksi. Minä rakastan kesää.
Talvivärini on jo muuttunut ruskeaksi. Minä inhoan metsästysaikoja, koska silloin
metsästetään jäniksiä. Onneksi meillä on suojaväri. Olen kamala seikkailija, vaikka
äiti sanoo, että tytöt ovat rauhallisia, mutta haluan olla yhtä rohkea kuin isä. - Hei äiti, saanko mennä yhteen paikkaan? Arvaatteko minne paikkaan menen oikeasti? Menen Kammokivelle, jonne menevät vain rohkeimmat jänikset. Perillä ollaan, nyt vain loikin pitkin pieniä kiviä, etten putoa veteen. Pläts! Apua! Apua! Minä tipahdin! Onneksi isä hyppii tänne päin. Kun minut oli nostettu kuiville niin kuului:
Pam! Metsästyskausi on alkanut. Äkkiä pesään. Huh! Onneksi se loppui. Minulle alkaa
tulla talviväri. Hei hei kesä! Tervetuloa talvi, vaikka en sinua halua, mutta olen jo
iso ja rohkea jänis nimeltä Pupi. |
| III Emilian sadun analyysi |
| Sadussaan Emilia rakentaa minäkäsitystään rohkeana seikkailijana, suhdettaan vanhempiinsa, tottelemattomuuden seurauksia ja pelastumista vaaratilanteista. Samalla on jäänyt mieleen yksityiskohta lahdelta sekä lahden hyötykäyttö. |
| IV Nikon satu |
| Tulin Liminganlahdelle varhain keväällä.
Lunta oli aika paljon ja myös vesi oli osittain jäässä. Toukokuussa lumi oli jo
melkein sulanut ja alan rakentaa pesää. Olen lapasorsa. Naapurissani asuu kuovi ja
toisella puolella joutsen. Lähden etsimään pesäntekotarvikkeita. Kun olin tehnyt
pesän valmiiksi aloin munia munia. Kesäkuussa poikaset olivat jo kuoriutuneet. Lähdin etsimään ruokaa poikasille. Kävin kuovin luona kylässä. Kävin etsimässä ruokaa syömiseksi. Heinäkuussa näin miten suokukot tappelivat. Toinen loukkaantui pahasti. Poikaset lähtivät pois pesästä. Lähdin lentämään ja näin lehmiä. Elokuussa kävin joutsenen luona kylässä. Näin ison kurkiparven lentävän ylitseni. He huusivat minulle: - Eikö ole ollutkin kaunis ja lämmin kesä. Syyskuussa alan valmistella lähtöä etelään. Joutsenet ovat jo lähteneet pois. Kuulin pyssyn paukahduksen, säpsähdin.
Sorsaparvi nousi ilmaan ja niin minäkin. Lähdimme muiden kanssa etelään. |
| V Nikon sadun analyysi |
| Kirjoittajalle on jäänyt mieleen lahden rikas linnusto. Ilmeisesti hän peilaa tarinaansa kaverisuhteitaan; mielenkiintoista on, ettei hän lapasorsana kyläile vain toisten lapasorsien luona. |
| VI Loppu päätelmä |
| Hyvä suhde luontoon koostuu tiedon, toiminnan ja el{ytymisen, herkistelyn vuorovaikutuksesta. Kun video, retki tai www-sivujen tutkiminen prosessoituu oman itsensä läpi saduiksi ja kuviksi, ja sadut vielä edelleen ehkä näytelmiksikin, on lapselle todella tarjottu mahdollisuuksia oman luontosuhteen kehittymiselle ja yhteenkuuluvuudelle luonnon kanssa. Ympäristökasvatuksessa ajatellaan, että ne, joilta lapsuusiässä luontokokemukset puuttuvat, eivät ehkä myöhemmin aikuisiässä pysty kiinnostumaan luonnonvarojen käytöstä ja hoitamisesta sekä luonnon merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille. |
