Oulunsalon lukio: Liminganlahti-projekti

Vesistön tilaa kuvaavat muuttujat ja vesistöön vaikuttavia tekijöitä

Sisällys

II Vesistön tilaan vaikuttavia tekijöitä

I. Vesistön tilaa kuvaavat muuttujat

Vesistön tilaa selvitettäessä voidaan mittauksilla määrittää veden happipitoisuus ja hapenkulutus.Tällöin saadaan viitteitä saastuneisuudesta. Laadullisia tekijöitä ovat väri, näkösyvyys, sameus, vaahtoavuus ja haju. Veteen kulkeutuvat typpi- ja fosforikuormitukset puolestaan lisäävät
rehevöitymistä.

Vesi luokitellaan näkösyvyyden perusteella erinomaiseksi, jos sen näkösyvyys on enemmän kuin 2,5 m ja huonoksi, jos sen näkösyvyys on alle 1 m. Veden pinnassa olevat aineet muodostavat sekoittuessaan vaahtoa. Vaahtoavuudella tarkoitetaan näiden aineiden määrää. Jos veden
vaahtoavuus on suuri, hapen liukeneminen häiriintyy, mikä on vaaraksi kaloille. Erilaiset aineet aiheuttavat vedelle hyvinkin erilaisia hajuja. Veden virkistyskäytön kannalta hajulla on suuri merkitys.

II Vesistön tilaan vaikuttavia tekijöitä

Tärkein luonnollinen veden happamoitumiseen vaikuttava tekijä on hiilidioksidi, jonka vaikutuksesta vesistöt ovat happamia luonnostaan. Vesistön happamoitumisen aiheuttavat rikin ja typen yhdisteet, jotka muuntoreaktioiden kautta hapettuvat jossain vaiheessa rikin ja typen oksideiksi. Näitä oksideja kutsutaan happamiksi oksideiksi, sillä ne muodostavat veteen joutuessaan happamia liuoksia.

Kun teollisuudessa ja voimalaitoksissa poltetaan öljyä tai kivihiiltä, samalla
poltetaan fossiilisissa polttoaineissa olevaa rikkiä. Myös liikenne aiheuttaa
rikkipäästöjä. Usein jo ilmakehän kosteudessa, mutta viimeistään metsässä, päästöjen sisältämä rikkidioksidi reagoi veden kanssa,
jolloin syntyy rikkihapoketta. Happo huuhtoo maaperästä tärkeitä
kasviravinteita, kuten kalsiumia, kaliumia ja magnesiumia. Maastoon
joutuneet päästöt valuvat laskuojia ja jokia myöten järviin ja meriin.
Happamoitumisen vuoksi veden eliöstö muuttuu.

ranta.gif (43476 bytes)

Liminganlahden happitilanteeseen vaikuttavat jokivesien sekä Lakeuden Keskuspuhdistamon kemiallisesti puhdistettujen jätevesien aiheuttama primäärinen ja sekundäärinen hapen kuluminen.

III Valuma-alueen suoperäisyys

Liminganlahden valuma-alueen pinta-ala on noin 1 405 km2, josta suoalaa on noin 32 %. Jokivedet ovat tummia, rautapitoisia ja sisältävät runsaasti ravinteita. Temmesjoen valuma-alueen alaosalla on ns. happamia sulfaattimaita, jotka maankohoamisen ja alueiden täydennyskuivatuksen yhteydessä vapauttavat happamia yhdisteitä Temmesjokeen. Liminganlahden veden laatuun vaikuttaa jokien mukana tulevien huuhtoutumien lisäksi tuuli- ja ilmanpaine-eroista johtuvien virtausten aikaansaama veden vaihto lahden ja Luodonselän välillä sekä suoraan Liminganlahteen tuleva laskeuma. Liminganlahteen laskevien suurimpien jokien ja Liminganlahden pohjukan käyttökelpoisuus on veden laadun perusteella välttävä ja muun Liminganlahden tyydyttävä.

Ilman lämpötila vaikuttaa veden lämpötilaan, joka puolestaan vaikuttaa vedessä tapahtuviin biologisiin toimintoihin avovesikaudella. Meriveden korkeuteen vaikuttavat tuulet ja ilmanpaineen vaihtelut. Avovesikaudella vedenkorkeus riippuu merkittävästi tuuliolosuhteista. Oulussa meriveden
korkeus on yleensä alhaisimmillaan keväällä korkeuden noustessa syksyä kohden. Nouseva merivesi laimentaa jätevesiä, mutta samalla padottaa niitä. Laskevan meriveden vaikutukset ovat päinvastaisia. Sade määrän vaihtelut ovat olleet viime aikoina hieman pienempiä, kuin lämpötilan vaihtelut. Sademäärä vaikuttaa monin eri tavoin ympäristön toimintaan. Oulun lentoasemalla tehtyjen mittausten mukaan sademäärä on ollut viimeisen 30 vuoden aikana suurimmillaan elokuun paikkeilla. Tämä tutkimus ilmaisee sademäärän melko hyvin myöski Liminganlahden kannalta.

Liminganlahden vesistöalueella vesistön tilaan vaikuttaa luonnonhuuhtouman lisäksi pistemäinen ja hajakuormitus. Pistemäisiä kuormittajia ovat taajamien jätevedenpuhdistamot, joita alueella on enää kolme kappaletta ja turvetuotanto. Turvetuotannon kuormituksesta valtaosa kohdistuu Tyrnävänjoen latvoille.

Hajakuormitus on alueella merkittävin kuormittaja. Vuositasolla se aiheutti v. 1992 fosfori kuormituksesta 96 % ja typpikuormituksesta 84 % . Vastaavat luvut kesäaikana olivat 88 % ja 55 %. Hajakuormituksesta valtaosan aiheuttaa maatalous, eniten peltoviljely. Vuositasolla maatalous aiheutti v. 1992 85 % fosforikuormituksesta ja 79 % typpikuormituksesta.
Kesäaikana vastaavat prosenttiosuudet olivat 58 % ja 44 %. Kesäaikana viemäröinti oli varsin merkittävä typpikuormittaja (n. 37 %) johtuen valtaosin Lakeuden Keskuspuhdistamon kuormituksesta. Luonnonhuuhtouman osuus ravinteiden kokonaisainemäärästä oli koko vuonna reilut 30 % ja kesällä vajaat 50 %.

Veden tilaa syksyllä 1996 voi tutkia tarkemmin seuraavasta projektityöstä:
Liminganlahden vedentila syksyllä 1996

Jäteveden puhdistamot Alueella toimivat jätevedenpuhdistamot ovat Lakeuden Keskuspuhdistamo Oy Kempeleessä, Lumijoen jätevedenpuhdistamo ja Pelson keskusvankilan jätevedenpuhdistamo. Lakeuden Keskuspuhdistamo ja Lumijoen puhdistamo ovat kemiallisia puhdistamoita. Lakeuden Keskuspuhdistamon happea kuluttava
BOD7-kuormitus on kasvanut ja puhdistusteho heikentynyt 1980-luvun loppupuolen tasolta 70-80 % tasolle 60 %. Myös lähtevän veden BOD7-arvo on ajoittain ylittänyt vesioikeuden määräämän raja-arvon. Tämä johtuu kemiallisen laitoksen riittämättömyydestä poistaa happea
kuluttavaa kuormitusta.

Lähteet:
Marja-Liisa Kolari ja Jari Lavonen:
Vesistöjen laadun tarkkailuun liittyviä fysikaalisia ja kemiallisia määritysmenetelmiä
Chemas Oy 1991
Kemian Keskusliitto, Opetushallitus, Taloudellinen tiedotustoimisto
Pohjois-Suomen vesitutkimustoimisto Oy: Liminganlahden vesistöalueen velvoitetarkkailu v. 1995

Työryhmä: Tarja Talala ja Susanna Kaakinen (Oulunsalon lukio 1997)