Maatalous ja vesi, rehevöityminen
Sisällys
I Maatalouden vaikutus rehevöitymiseen

II Rehevöitymisen ehkäisy

III Viljelijöiden osuus rehevöitymisen ehkäisyssä

I Maataloiden vaikutus rehevöitymiseen
Liminganlahden vesien suurin rehevöittäjä on maatalous. Sen osuus rehevöittämisessä on vuodessa noin 83%, josta 45-60% tapahtuu kesällä. Maataloudessa peltoviljely on suurin vesien kuormittaja. Viljelyssä käytettäviä rehevöittäviä aineita ovat jätevesien mukana kulkeutuvat karjanlanta ja muu lannoitus, torjunta-aineet, fosfori ja typpi. (Liminganlahteen laskee vuosittain 3304 kg fosforia ja 18818 kg typpeä.) Viimeisten 10 vuoden aikana salaojitus on vähentänyt fosforikuormitusta. Typen määrä vesistöissä on sen sijaan lisääntynyt. Syitä ovat muunmuassa jätevesien määrän nouseminen ja viemäröinti kesällä. Myös karjatalous kuormittaa Liminganlahden vesistöjä. Säilörehulantalat vuotavat ja puristusnesteitä valuu maahan. Ravinteiden kulku vesistöihin: Tiiviisti tallatut pellot ohjaavat ravinnepitoiset vedet salaojien sijasta tavallisiin ojiin. Ravinteita kulkeutuu ojien mukana lahteen, jonne ne jäävät ja rehevöittävät lahtea.
II Rehevöitymisen ehkäisy
Ennalta ehkäiseminen on ainoa keino välttää vesien rehevöitymistä, koska peltoviljelyssä liukenevien ravinnepitoisten aineiden jälkikäsittely on käytännössä mahdotonta. (peltojen viemäröinti ?) Ennalta ehkäisemisen keinoja: - lannoituksen vähentäminen - kasvivuorotus - salaojitus - karjanlannan käyttö ympäristöä säästävällä tavalla - säilörehulantaloiden kunnossa pito - puristusnesteen kierrätys.
III Viljelijöiden osuus rehevöitymisen ehkäisyssä
Viljelijälle vapaaehtoisen maatalouden ympäristötuen tavoitteena on vesistöjä mahdollisimman vähän kuormittava ja ympäristöystävällinen viljely. Ympäristötuki korvaa viljelijälle ympäristönsuojelutoimenpiteistä aiheutuvia kuluja ja tulonmenetyksiä. Lähes kaikki lakeuden viljelijät ovat sitoutuneet maatalouden ympäristötuen perustuen ehtoihin.

Maatilan ympäristönhoito-ohjelma on perusselvitys maatilan ympäristönhoidon ja -suojelun tilanteesta sekä tarvittavista toimenpiteistä. Purojen ja muiden vesistöjen varteen on jätettävä 3 metrin suojakaista ja valtaojan varteen 1 metrin piennar.Viljelijä huolehtii asuin- ja tuotantorakennusten ympäristöstä. Peltoja hoidetaan siten, että ne säilyvät avoimina. Vuosittaisen lannoitussuunnitelman pohjana on määrävälein tehtävä viljavuustutkimus. Lannotteiden käyttöä ja sadon määrää seurataan
lohkokohtaisella kirjanpidolla. Lannan ja virtsan levittäminen routaantuneeseen tai lumipeitteeseen maahan on kielletty. Käyttäjäkoulutus ja ruiskun testaus on tehtävä määrävälein.

Päivi Asikainen Sinikka Nissilä Saara Tuomikoski , Oulunsalon lukio 1997

© Keke