Liminganlahden happamoituminen Sisällys I Happamoituminen II Happamoittavat reaktioti I Happamoituminen Vesistöt happamoituvat eli niiden pH-arvo laskee. Ilmaan päässeet rikin ja typen yhdisteet ovat pääsyy happamoitumiseen. Näitä yhdisteitä pääsee ilmaan teollisuuden savukaasuista ja poltettaessa fossiilisia polttoaineita. Suomessa on myös luonnostaan happamia vesiä. Pohjanlahden rannikolla esiintyy voimakasta happamuutta maaperässä, minkä takia sen alueen vedet voivat olla happamia. Happamoituessaan järvi muuttuu kirkasvetiseksi ja lopulta kalattomaksi. Vedessä on liuenneena metalleja.Järven pohjalla on kerros puiden lehtiä, jotka eivät lahoa olemattoman bakteeritoiminnan takia. Lopulta rahkasammal on ainoa kasvi, joka kasvaa happamassa järvessä. II Happamoittavat reaktiot Kemiallisissa reaktioissa, jotka tapahtuvat sekä ilmassa että vedessä, rikin ja typen yhdisteet hapettuvat rikki-ja typpihapon anioneiksi. SO2 +1/2 O 2 --> SO3, SO3 +H2O --> H2SO4 Nämä anionit vapauttavat vetyioneja eli happamuutta joutuessaan veden kanssa kosketuksiin.Tilanne voi korjautua itsestään, mikäli järvellä on puskurikykynsä tallella. Puskurikyvyllä tarkoitetaan veden kykyä neutraloida veteen tuotua happoa. Happamoituminen eli pH:n aleneminen muuttaa koko vesiluontoa. Kun pH on alle 6, osa kasvi- ja eläinplanktonia sekä monet pohjaeliöstön lajit kuolevat. Kaloille ei enää riitä ruokaa. Lisäksi happamassa vedessä kalojen kutu voi epäonnistua, mikä aiheuttaa myös kalakannan häviämistä. Hapan sadevesi liottaa maaperästä alumiinia, joka huuhtoutuu vesistöihin. Selvästi happamoituneissa järvissä epäorgaanista alumiinia saattaa olla jopa niin paljon, että se heikentää kalojen lisääntymistä. Alumiini voi myös sakkautua kalan kiduksiin jolloin, kala tukehtuu. Entä mitä sitten on tehtävissä Liminganlahden happamoitumisen estämiseksi. Järvien kalkitus on toistaiseksi ollut ainoa keino parantaa happamoitunutta järveä. Kalkitus on kuitenkin vain tilapäisratkaisu. Lopullinen ratkaisu on happamoittavan kuormituksen alentaminen kansallisiin ja kansainvälisin sopimuksin tasolle, jonka vesien eliöstö voi sietää. Pirkka Asikainen, Jaakko Saukkonen, Gani Ademi 27.4.1997

© Keke