Ympäristölainsäädäntöä
Sisällys
I Vesisuojelun tavoitteet maassamme

II Käytännön toimenpiteitä

III Massa- ja paperiteollisuus

IV Muu teollisuus

V Yhdyskunnat

VI Kalankasvatus

VII Maatalous

VIII Karjatalous

IX Turkistarhat

X Metsätalous ja turvetuotanto

XI Muut toimet

I Vesisuojelun tavoitteet maassamme
Suomen vesiensuojelupolitiikan edellytykset on luotu vuoden 1962 vesiensuojelulaissa, vesien suojelua ohjaavissa säädöksissä ja kansainvälisin sopimuksin. Vesiensuojelun ohjaamiseksi on laadittu periaateohjelma vuosille 1975 - 1985. Tuon ohjelman tavoitteet saavutettiin varsin hyvin ja niinpä valtioneuvosto teki päätöksen vuonna 1988 uudesta ohjelmasta, joka ulottui vuoden 1995 loppuun. Edellä mainitun ohjelman laatiminen perustui merkittävimpien vesisuojeluongelmien vähentämiseen. Tällaisia ongelmia ovat olleet: - orgaanisen aineen hajoamisen seurauksena tapahtuva hapen kuluminen - ravinteiden aiheuttama rehevöityminen - raskasmetallien ja eliöihin kerääntyvien orgaanisten klooriyhdisteiden aiheuttama kemikalisoituminen - ilmaperäisen laskeuman aiheuttama happamoituminen. Muut merkittävät tavoitteet ovat olleet estää uusien haittojen syntyminen ja turvata vesistöjen kestävä käyttö. Ohjelman tavoitteiden asettelussa on otettu huomioon eri toimintojen vesistölle aiheuttamat haitat, käytettävissä olevat keinot haittojen vähentämiseksi, saavutettavat hyödyt sekä ohjelman noudattamisesta aiheutuvat kustannukset. Tavoitteet määräytyivät myös vesistöjen tilan, ominaisuuksien ja käytön perusteella. Ohjelman laadinnassa on pyritty ottamaan huomioon myös vesiä koskevat arvostukset ja luonnonsuojelun tarpeet.
II Käytännön toimenpiteitä
Vesistöjen kuormitusta on vähennettävä mahdollisimman monipuolisesti. Erityisesti haitallista kuormitusta on vähennettävä tehokkaammin ja kiireellisimmin. Vesien suojelutoimet on kuitenkin valittava siten, että niillä saavutettavat hyödyt ovat mahdollisimman suuret kustannuksiin verrattuna. Uusi ympäristöä kuormittava toiminta on sijoitettava siten, että vesistölle aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa. Niinpä ympäristövaikutukset on selvitettävä ennalta ja haittojen syntyminen estettävä mahdollisimman tehokkaasti. Mikä merkittävintä, ohjelma sisältää lukuina ilmaistut tavoitteet merkittävimpien kuormittajien, kuten massa- ja paperiteollisuuden, maatalouden ja yhdyskuntien kuormituksen alentamiseksi.
III Massa- ja paperiteollisuus
Massa- ja paperiteollisuuden tulee vähentää happea kuluttavia aineita, ravinteita sekä myrkyllisiä aineita, etenkin orgaanisia klooriyhdisteitä. Orgaanisen kuormituksen lisäksi myös jätevesissä olevien myrkyllisten aineiden määrää on pienennettävä. Ympäristöministeriön päätöksen mukaan selluteollisuuden on vähennetävä tuotannon takia syntyvien orgaanisten klooriyhdisteiden ominaiskuormitusta noin kolmanneksen eli 1,4 kiloon klooria valkaistua sellutonnia kohti. Lisäksi sellun valkaisusta mahdollisesti aiheutuva myrkyllinen dioksiinikuormitus tulee poistaa.
IV Muu teollisuus
Myös muussa teollisuudessa tulee kehittää ja ottaa käyttöön prosesseja ja jäteveden puhdistusmenetelmiä, joilla vesistöjen pilaantumista voidaan vähentää mahdollisimman tehokkaasti. Kemianteollisuuden on vähennettävä erityisesti raskasmetallien ja luonnossa hitaasti hajoavien orgaanisten yhdisteiden aiheuttamaa kuormitusta. Metalliteollisuuden puolestaan on pienennettävä öljyn ja raskasmetallien pääsyä vesistöihin.
V Yhdyskunnat
Yhdyskuntien tulee tehostaa puhdistusprosesseja ja teollisuusjätevesien esikäsittelyä sekä parantaa viemäreiden kunnossapitoa sekä laajentamalla viemäriverkostoa. Tällaisten toimenpiteiden uskotaan vähentävän orgaanisten aineiden määrää kolmasosalla ja fosforin määrää kuudesosalla vuodesta 1991. Kaatopaikkojen lukumäärää tulisi pienentää. Vesiensuojelun kannalta yksi suuri, hyvinhoidettu kaatopaikka on suositeltavampi kuin useampi pieni ja hoitamaton kaatopaikka. Jätteiden käsittelyä ja kierrätystä tulisi tehostaa. Kaatopaikoilla muodostuvien kaatopaikkavesien määrää pitäisi vähentää ympärysojin, joilla estetään kaatopaikan ulkopuolisten vesien pääsy kaatopaikka-alueelle.
VI Kalankasvatus
Kalankasvatuksen aiheuttama yksi keskeinen haittatekijä vesistöille on fosfori- ja typpikuormitus, joka on peräisin käyttämättä jääneestä rehusta ja kalojen ulosteista. Uusien puhdistusmenetelmien kehittäminen ja teknisesti parempien laitosten rakentamisen lisäksi lisättävä vesistöä mahdollisimman vähän kuluttavan rehun käyttöä.
VII Maatalous
Maataloudelta edellytetään suhteellisesti samanlaista kuormitusta kuin muiltakin vesistöjen käyttäjiltä. Tämä merkitsee maatalouden kuormituksen puolittamista vuodesta 1991 vuoteen 1995. Peltoviljelyssä kuormittavien ja pilaavien aineiden huuhtoutumista vesistöön vähennetään sekä viljelyteknisin toimin että jättämällä varteen riittävä suoja-alue. Suoja-alueilla pyritään vähentämään eroosiota ja suojaamaan pohjavesiä. Tämä tapahtuu mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Lisäksi kasvinsuojeluaineiden yliannostusta vältetään, ja kasvien, jotka käsitellään vuosittain ja mahdollisesti useamman kerran kesässä kemiallisesti, viljelyä rantapelloilla vältetään. Peltoalueiden peruskuivatuksen vesiensuojelutoimenpiteillä vähennetään uomaeroosiota ja pysäytetään ojituksen aiheuttama sekä pelloilta huuhtoutuneen kiintoaineen pääsy vesistöön. Maatalouden ympäristötukiohjelma on laadittu Suomessa noudatettavaksi Euroopan unionin asetuksen mukaiseksi ympäristötukiohjelmaksi. Sen päämääränä on mm. maatalous- ja puutarhatuotannon harjoittaminen kestävästi niin, että tuotanto kuormittaa ympäristöä nykyistä vähemmän. Ohjelma on laadittu vuosiksi 1995-1999. Euroopan unionin asetuksessa määritellään myös ympäristötuen perusperiaatteet. Asetuksen mukaan EU:n rahoitusosuus on 50 %.
VIII Karjatalous
Karjatalouden suorat päästöt vesistöihin on lopetettava. Tämä edellyttää sitä, että vanhojen karjasuojien lannan ja puristenesteen varastointi, käsittely ja levitys saatetaan samalle tasolle kuin uusilla maatiloilla. Esimerkiksi puristenestevarastoja ei perusteta vesistöjen tai ojien läheisyyteen, eikä useina vuosina samalle paikalle. Maitohuoneen pesuvedet suositellaan johdettavaksi viemäröintijärjestelmän kautta maaperäkäsittelyyn. Kunnissa tulisi selvittää mahdollisuudet hoitaa varastointi keskitetysti. Tavoitteiden toteutumista edistää lantaloiden laajentamiseen osoitetun rahoitusten lisääminen.
IX Turkistarhat
Turkistarhojen lannankeräystä ja varastointia on tehostettava, jotta tarhojen vesistöille aiheuttama ravinne- ja bakteerikuormitus vähenisi.
X Metsätalous ja Turvetuotanto
Metsätaloudessa ja turvetuotannossa on myös kiinnitettävä huomiota siihen , että pinta- ja pohjavesien kuormitus vähenisi. Metsätalouden vesistöille aiheuttamat kuormitukset johtuvat suurimmaksi osaksi metsäojituksesta ja lannoituksesta, sekä hakkuista. Metsäojituksista on tehtävä ennakkoilmoitukset vesi- ja ympäristöpiirille. Ennakkoilmoituksen tulee sisältää erillisen vesiensuojelusuunnitelman, josta ilmenee vesiensuojelun kannalta olennaiset asiat. Metsälannoitus tulee suorittaa kesäisin mahdollisimman kuivaan aikaan, ja vesistöjen varteen tulee jättää lannoittamaton alue. Hakkuissa tulee jättää vesistöjen ympärille suoja-alue estämään eroosiota.
XI Muut toimet
Koska ilmaperäiset saasteet laskeutuvat vesistöihin, Suomen on vähennettävä ilman saastumista lisäävää kuormitusta ja pyrkiä sopimaan samanlaisista asioista myös muiden maiden kanssa. Ranta-alueiden rakentamisessa ja kunnostamisessa on ympäristävaikutukset suunniteltava etukäteen ja toimet tehtävä siten, että vesistölle aiheutuu mahdollisimman vahinkoa. Edelleen vesistöjen säännöstelystä aiheutuvia haittoja tulee vähentää jopa mahdollisesti lupaehtoja korjaamallakin.
Katso myös Natura 2000 -ohjelma. © MadMax