LIMINGANLAHDEN VEDEN LAATU
Sisällys
I Suola

II Humus

III Fosfori

IV Liminganlahden kuormituksen aiheuttajat

V Pahimmat kuormittajat

VI Kuormituksen vähentäminen viljelyssä

VII Kuormituksen vähentäminen turvetuotannossa

VIII Kuormituksen vähentäminen asutusaluella

I Suola
Liminganlahden veden suolapitoisuus alenee pohjukkaa kohti. Vesimassa koostuu murtovedestä ja jokivesistä. Jokivesien osuus on suurimmillaan keväisin ja pienimmillään syksyisin ja on keskimäärin 40 %. Suolapitoisuudessa on myös suuri vuodenaikainen vaihtelu. Tämä johtuu jokien virtaaman muutoksista ja murtoveden virtauksista.
II Humus
Liminganlahden pohjukassa vedet ovat ruskeampia kuin suupuolella. Tämä johtuu lahteen laskevista jokivesistä, kuten Temmesjoesta, joka tuo mukanaan humusta. Väriarvot ovat puolestaan korkeimmat keväällä ja alhaisimmat kesällä.
III Fosfori

luokitus.gif (91136 bytes)

Veden fosforipitoisuus on keväällä korkeimmillaan ja alenee syksyä kohti
kohotakseen taas talvella. Fosforipitoisuus on korkeimmillaan pohjukassa alueella olevien jätevedenpuhdistamojen ja jokien kautta tulevan jätekuormituksen
vaikutuksesta. Fosforin määrä vedessä alenee keskiselälle päin suuremman vesimäärän vaikutuksesta. Myös veden typpipitoisuus alenee lahden suuta
kohti. Talvella ja keväällä pintavedessä on runsaasti nitraatti- ja ammoniumtyppeä. Talvella ammoniumtypen osuus on suurempi kuin nitraattitypen. Kesällä tilanne on päinvastoin.

IV Liminganlahden kuormituksen aiheuttajat
Vesien kuormitus voidaan jakaa kolmeen pääosaan: pistekuormitukseen, hajakuormitukseen ja muuhun kuormitukseen. Pistekuormitus purkautuu vesistöön selkeistä purkautumispaikoista ja useimmiten tasaisesti. Teollisuus, taajamat, kalankasvatus yms. ovat pistekuormituksen pääaiheuttajia. Hajakuormitus leviää vesistöön joko suoraan tai maaperän kautta eikä sillä ole selvää keskittymispistettä. Sitä aiheuttavat mm. maa- ja metsätalous ja viemäröimättömät
haja-asutusalueet. Muuhun kuormitukseen kuuluu luonnon huuhtouma ja sateen tuoma kuormitus.
V Pahimmat kuormittajat

kokp.gif (6097 bytes)

Pahiten kuormittavia aineita ovat ravinteet (mm. fosfori ja typpi), biologisesti happea kuluttavat aineet ja myrkylliset aineet. Merkittävimpiä näiden aineiden
lähteitä ovat peltoviljely ja karjatalous, turvetuotanto, avohakkuut ja metsäojitus sekä kiinteä haja-asutus. Lisäksi kuormitusta aiheuttavat taajamat, säilörehu, metsänlannoitus sekä laskeuma. Tämän voimme havaita myös seuraavista
kaavioista.

VI Kuormituksen vähentäminen viljelyssä
Peltoviljelyssä ravinnepitoisten vesien syntyminen ja huuhtoutuminen pitää estää ennakolta, koska niiden jälkikäsittely on käytännössä mahdotonta. Tämä tapahtuu vähentämällä lannoitusta kasvien vuoroviljelyn avulla ja käyttämällä suojakaistoja ja salaojitusta. Lisäksi karjanlantaa tulee käyttää siten, ettei se pääse pilaamaan vesistöjä, ja säilörehun puristenesteet täytyy ottaa talteen.
VII Kuormituksen vähentäminen turvetuotannossa
Turvetuotannossa on kehitelty erilaisia puhdistusmenetelmiä, jottei vesistöihin pääsisi valumaan ravinteita. Turvetuotantoa ei tule myöskään perustaa suojelua vaativien vesien valuma-alueille. Metsätaloudessa lannoitusta on vähennetty ja myöskin ojitusta vähennetään. Metsän uudistamisen aiheuttamia vesistövaikutuksia voidaan vähentää jättämällä käsittelemätön suojavyöhyke
käsittelyalojen ja vesistöjen väliin.
VIII Kuormituksen vähentäminen asutusaluella
Asutusalueiden aiheuttamaa kuormitusta voidaan vähentää pitämällä viemäriverkostot kunnossa ja laajentamalla niitä taajamien reuna-alueillekin asti. Myös pienteollisuuslaitosten tulisi esikäsitellä jätevesiään ennen yleiseen viemäriin päästämistä, jotta ne eivät pääsisi haittaamaan jätevedenpuhdistamon toimintaa. Jätevedenpuhdistamoilla syntyvän lietteen haittoja voidaan vähentää käyttämällä lietekuivauksen ja kompostoinnin jälkeen kokonaisuudessaan hyödyksi mm.
maanparannusaineena.

Katso myös: Toimenpiteitä Veden tilan parantamiseksi


Lähteet: Vesi- ja ympäristöhallitus, Liminganlahden vesistöalueen vesiensuojelusuunnitelma, 1995 Kaleva 14.4.1996

Tekijät: Riitta Maaninka ja Tarja Pyykkö, Oulunsalon lukio 1997 © MadMax