Oulunsalon lukio: Liminganlahti-projekti

Happamoituminen

Sisällys

Yksi Liminganlahtea uhkaavista ongelmista on happamoituminen. Se tarkoittaa, että pH-arvo laskee vesistöissä, kun niihin pääsee niin paljon happamia yhdisteitä, että vesistön puskurikyky ei riitä neutraloimaan happoja. Pääsyyt happamoitumiseen ovat teollisuuden savukaasujen ja fossiilisten polttoaineiden polton seurauksena ilmaan päässeet rikin ja typen yhdisteet. Suoalueilla ja Pohjanlahden rannikoilla maaperän happamuuden takia alueella on myös luonnostaan happamia vesistöjä.

II Puskurikyky

Veden kykyä neutraloida happamuutta kutsutaan puskurikyvyksi. Puskurikyvyn tärkein muodostaja on bikarbonaattipuskuri. Hiilidioksidi liukenee veteen hiilihapoksi, joka hajoaa bikarbonaatiksi ja protoniksi. Bikarbonaatti hajoaa edelleen karbonaatiksi ja protoniksi. Vahvan hapon tullessa tällaiseen systeemiin sen vetyionit reagoivat bikarbonaatin kanssa sitoutuen heikoksi hiilihapoksi, joka hajoaa edelleen vedeksi ja hiilidioksidiksi. Tällöin veden happamuus ei lisäänny, vaan se vähentää ainoastaan veden alkaliteettia, jonka arvo kertoo vesistön kyvyn neutraloida happamia valuvesiä. Mitä pienempi alkaliteetti on, sitä happamampaa vesi on.

III Happamoitumisen syyt

Rikkilaskeuma on Liminganlahdella Raahen terästehtaan, Rautaruukin ja Oulun teollisuuden takia huomattavasti suurempi kuin muualla Pohjois-Suomessa eli aivan Etelä-Suomen tasoa, noin 1000 mg neliömetrillä vuodessa. Tämän lisäksi maaperässä on runsaasti rikkiä. Kun maaperän rikkiyhdisteet joutuvat ilman kanssa tekemisiin, maaperä happamoituu. Vesistöissä tämä näkyy siten, että humus ja ruostesakka saostuvat pohjalle, ja ojavesi muuttuu yhtäkkiä kristallinkirkkaaksi. Ojavesien pH:n on mitattu olevan lähellä kolmea, mikä on 10 000 kertaa happamampi kuin puhdas vesi. Kun tällaisia vesiä valuu runsaasti Liminganlahteen, sen kala-, lintu- ja kasvilajit ovat suuressa vaarassa tuhoutua. Lisäksi Liminganlahden rannat ovat alavia ja tasaisia ja itse lahti on laaja, mutta hyvin matalavetinen, jolloin vesimäärä on pieni verrattuna vesistön pinta-alaan. Onneksi Liminganlahden merivesi laimentaa happamuutta tehokkaasti.

IV Pintaveden käyttökelpoisuus

Liminganlahden pintaveden käyttökelpoisuusaste on tyydyttävä, kun taas muun Perämeren ja Pohjanlahden pintavesi saa arvion hyvä tai erinomainen. Syitä tähän voidaan vain arvella, mutta luultavasti juuri lahden mataluus, sen veden “vähyys” verrattuna sen pinta-alaan ja ympäristön huomattava happokuormitus takaavat myös tulevaisuudessa Liminganlahdelle naapureitaan matalamman käyttökelpoisuusasteen.

Eeva-Maija Kangas, Ulla Koski ja Riitta Perämäki