Tietoverkoissa oleva oppimateriaali voi olla tietotestityyppistä ja
monipuolisesti havainnollistavaa (hypermedisia osioita sisältävää), jolloin tietokone
on ohjelmoitu antamaan passiivista palautetta opiskelijan oppimisesta. Mielenkiintoisempaa
oppimateriaali on silloin, kun se sisältää simulaatiotyyppisiä ohjelmia, jolloin
käyttäjä voi lisätä systeemiin jonkin muuttujan. Tällöin voitaisiin tutkia
tietokoneen avulla uuden muuttujan aiheuttamia vaikutuksia.
Jotta verkossa olevan materiaalin avulla pystyisi oppimaan paremmin, opiskelijalla tulisi
olla käytettävissä tehtäväosio (monisteena tai sähköisessä muodossa), johon hän
hakee vastauksia. Katso
mallikysymykset.
Ympäristökurssiin
liittyviä tehtäviä
Opettajan tulee tietenkin kommentoida ja tarkistaa opiskelijan vastaukset ja tuotokset,
jolloin oppija voi parantaa omaa tuotostaan ja oppimistaan. Opettajan tulee suunnitella
tarkoin avoimen oppimisympäristön käyttöä, jolloin opettajan ohjantavelvollisuus
tulee korostumaan.
Katso verkkokurssin
toteutusmalli Eric Roussellen luennon sivulta 6.
Katso myös tietoverkossa olevan
ympäristökurssin toteutusohje.Verkko-opetusta käytettäessä
oppimistulostavoitteet on mietittävä uuden oppimiskäsityksen pohjalta. Koska oppiminen
on usein sosiaalinen tilanne, niin ns. verkko-oppimisessa on se vaara, että opiskelijat
pelkästään kopioivat tekstiä tietoverkoista tai toisten levykkeiltä. Kuitenkin hyvin
suunniteltuna ja toteutettuna tietoverkkopohjaisen opetuksen avulla opiskelijat
sisäistävät asiat paremmin ja siten muistavat asiat myöhemmin paremmin kuin
perinteisen opetuksen saaneet. Kun opiskelija on saanut projektityönsä valmiiksi, niin
ryhmän kannattaa itsekin arvioda työnsä onnistumista. Tällainen itsearviointi auttaa
sekä opiskelijaa että opettajaa myöhempien projektitöiden onnistumisessa. Katso palautelomakemalli.
Videoneuvottelunyhteys vaatii nuorten opiskelijoiden kohdalla valvontaa, jotta he jaksavat
seurata opetusta, joka usein saattaa olla melko opettajajohtoista.
Internetistä tai muista sähköisessä muodossa olevista lähteistä (esim. CD-ROM)
haetaan tietoa hakusanojen avulla. Opiskelija joutuu käymään läpi ja lukemaan valtavan
määrän materiaalia, analysoimaan, muodostamaan kokonaisuuksia, jota hän vertaa
aikaisempaan tietämykseensä. Kriittisyys tietolähteitä kohtaan korostuu. Mitään ei
saa valmiina, vaan tiedon pirstaleet on etsittävä ja rakennettavaniistä suurempia
kokonaisuuksia. Tietoviidakossa opettaja toimii opastajana ja ohjaajana, mutta
itseohjautuvuus on taito, joka kehittyy väistämättä. Katso hakuohje.
Jotta tietoverkossa oleva oppimateriaali motivoi käyttäjää, sen tulee olla
* helppokäyttöistä,
* selkeäksi suunniteltua (painikkeet havainnollisia, looginen rakenne, jne)
* havainnollistavia ja tarkoituksenmukaisia kuvia sekä sujuvaa tekstiä sisältävää
* vuorovaikutteista (aktivoivaa)
* sellaista, että käyttäjä voi itse vaikuttaa etenemiseen (muuttujien ohjelmoitavuus)
* aitoa kiinnostusta herättävää
* oikealle kohderyhmälle suunniteltua (kouluaste jne)
* riittävän nopeasti toimivaa |
* edetään verkossa lukematta
tekstejä, jolloin oppimista ei synny; tällöin viihteellisyys on päällimmäisenä
asiana. Osa opiskelijoista ei pysty pitkäjänteiseen, suunnitelmalliseen ja itsenäiseen
opiskeluun heikon sisäisen oppimismotivaation takia.
* edellyttää opettajalta ohjauskykyä, uudenlaista asennoitumista opettamiseen ja
monipuolisia opetusmenetemiä sekä portfolioiden käyttöä
* lisää opettajan työmäärää
* kopioidaan suoraan omaan tutkielmaan tiedot verkoista
* sosiaalisuus ja inhimillisyys saattaa vaarantua virtuaalisuuden takia
* laiteinvestoinnit kalliita
* vaatii opettajien tietoteknistä täydennyskoulutusta mutta myös opettajan omaa intoa
* teknisiin laitteisiin tottumaton opiskelija saattaa menettää opiskelumotivaatiotaan
* tietoverkkokaan ei voi auttaa niitä, joilla on todellisia oppimisvaikeuksia
* tietoverkot palvelevat parhaiten lahjakkaita, itsenäiseen työskentelyyn tottuneita
opiskelijoita
* palautteen antaminen saattaa jäädä vähäiseksi |